Kun joululoma päättyy, on aika purkaa valot, pakata koristeet huolellisesti ja, mikä tärkeintä, kertoa iloisen iloisista hetkistä, jotka tekivät tästä kaudesta unohtumattoman. Suuresta joulukuusen tuhosta unohtumattomiin ruma villapaitakilpailuun tämä loma on ollut naurun, hurrauksen ja muutaman onnenkyynelten vuoristorata (lähinnä liian kovaa nauramisesta).
Suuri joulukuusen takaa
Lomasaagamme alkoi vuosittaisella pyrkimyksellä löytää täydellinen joulukuusi. Tänä vuonna päätimme olla seikkailunhaluisia ja vierailla itse leikkaamalla puutilalla. Aseistettuna päättäväisyydellä ja sahalla, joka näytti enemmän voiveitseltä, uskaltauduimme erämaahan (tai esikaupunkien erämaahan). Tuntien keskustelun ja oravan kanssa puiden omistajuudesta käydyn pienen riidan jälkeen palasimme voitokkaasti kotiin vetäen puuta, joka oli tosin enemmän Charlie Brownia kuin Rockefeller Centeriä. Mutta pienellä rakkaudella (ja paljon hopealankaa) siitä tuli loma-asuntomme sydän.
Keittiökatastrofit ja kulinaariset kaprikset
Sitten tuli ruoanlaitto. Ah, ruoanlaitto! Keittiömme muuttui taistelukentällä, jossa sokeri ja jauhot olivat aseita. Isoäidin salainen keksiresepti testattiin, ja tuloksena saatiin keksejä, jotka olivat… sanotaanko vain, ainutlaatuisen muotoisia. Meillä oli tähtiä, jotka näyttivät möykkyiltä, poroja, jotka muistuttivat kuorma-autoja, ja mitä piti olla joulupukin kasvot, mutta jotka osoittautuivat enemmän iloisiksi tomaateiksi. Makutestajista ei kuitenkaan ollut pulaa, sillä koira tarjoutui mielellään siivoamaan kaikki lattialle putoavat "onnettomuudet".
Ruma villapaitakilpailu: Neulottujen painajaisten sinfonia
Kauden kohokohta? Ruma villapaita kilpailu. Bob-setä ylitti itsensä tänä vuonna, ja hänellä oli niin kirkas ja näyttävä pusero, että se voisi ohjata joulupukin rekiä myrskyn läpi. Linda-tädin pusero lauloi – ei, kirjaimellisesti siinä oli sisäänrakennettu laulumekanismi, joka valitettavasti juuttui "Jingle Bellsiin" kolmeksi tunniksi putkeen. Älkäämme myöskään unohtako serkku Timin luomuksia, joiden etupuolelle on ommeltu varsinainen sukkahousu, joka on täytetty karkkiruipoilla ja selittämättömästi perunalla.
Lahjan kääriminen: Nauhaan sotkeutunut komedia
Lahjojen pakkaaminen on taidetta, ja meille se on abstraktimpaa taidetta. Kissoihin sotkeutuneet nauhat, hiuksiin juuttunut teippi ja mysteeri siitä, kuinka käärepaperi katoaa nopeammin kuin keksit. Isän yritys pakata lahjoja näytti enemmän pieleen menneeltä paperimassaprojektilta. Siitä huolimatta jokainen oudosti kääritty paketti oli nippu naurua, joka odotti vapautumistaan.
Odottamattomien lahjojen antamisen ja vastaanottamisen ilo
Lahjojen vaihto oli kohokohta, ja siinä oli lahjoja käytännöllisistä (jälleen sukat) oudoihin (oikeasti laulava kala?). Isoäiti, kuten tavallista, unohti, kenelle hän antoi lahjoja, jolloin teini-ikäinen veljeni sai ihanat kukka-tuoksuiset kynttilät ja äiti videopelin. Sekoitukset vain lisäsivät päivän iloa ja naurua.
Pelit, kikatus ja hyviä aikoja
Mikään loma ei ole täydellinen ilman perinteisiä perhepelejä. Charades toi esiin kaikkien dramaattisen puolen, varsinkin kun isoisä näytteli "Frozen" ja päätyi näyttämään enemmän siltä kuin hän olisi jumissa näkymätön laatikkoon. Lautapeleistä tuli hilpeä kilpailuhengen esitys, jossa liittoutumat syntyivät ja katkesivat nopeammin kuin uudenvuodenlupaukset.
Naurua ja rakkautta kausi
Kun lomakausi lähenee loppuaan, sydämemme ovat täynnä iloa ja vatsamme täynnä keksejä. Meillä ei ehkä ollut täydellinen loma, mutta se oli täydellinen epätäydellisyydessään. Nauru, typerät hetket ja yhdessäolon lämpö tekivät tästä joulusta kirjoja.
Joten tässä on lomakausi: ilon, rakkauden aikaa ja muistutus siitä, että juhlan kaaoksessa piilee elämän todellinen kauneus. Odotamme jo innolla ensi vuoden joulukapriksia!
Postitusaika: 08.01.2024